Kuka hullu tätä yksin tekisi?

Vuosi kehittäjäopettajana on merkinnyt minulle opettajuuden ja oppimisen pohtimista. Olen päässyt seuraamaan uuden opetussuunnitelman kehittymistä jos ei nyt ihan aitiopaikalta niin etupermannolta kuitenkin.

Välillä on ollut hankala hahmottaa, mistä uudessa opetussuunnitelmassa lopulta on kyse. Mikä muuttuu ja miten? Nyt uskon kuitenkin löytäneeni punaisen langan. Se on yhdessä tekeminen. Olen nähnyt useita kertoja opetusneuvos Irmeli Halisen dian (alla), jossa hän esittelee havainnollisesti neljä avainta ops-uudistukseen, mutta vasta nyt osaset loksahtavat paikalleen.

ops2016

Kaikki neljä ulottuvuutta sisältävät yhdessä tekemisen elementin. Oppilaan osallistaminen ja aktiivinen rooli omassa oppimisessaan edellyttää vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä; muuttuva opetus ja sivistyskäsitys sekä muuttuva maailma edellyttävät jakamisen ja vuorovaikutuksen taitoja, ajatusten ja ideoiden yhdessä pohtimista ja yhteistä toimintaa.

Digitaidot ovat saaneet paljon huomiota ops-keskustelussa. Osa kouluväestä on hurahtanut digimaailmaan, osa käynnistyy hitaammin. Kriittisiä puheenvuorojakin on kuultu, ja niin pitääkin. Junassa tarvitaan myös jarruja. Monia opettajia ahdistaa valtava mahdollisuuksien ja välineiden määrä, joita digimaailma tuo mukanaan. Jo näiden mahdollisuuksien kartoittaminen saati haltuun ottaminen ja käyttäminen opetuksessa tuo hien otsalle.

Yhdessä tekeminen ja hyvin ideoiden ja käytänteiden jakaminen helpottaa. Olen saanut toimia tänä vuonna hienossa kehittäjäopettajien porukassa, jossa kaiken toiminnan lähtökohtana on ollut tiedon, osaamisen ja välillä ihmettelynkin jakaminen. Aina löytyy joku, joka osaa ratkaista ongelman, jonka kanssa voisi hakata yksin päätä seinään loputtomiin.

Olen myös tutustunut oman koulupolkuni koulujen opettajiin ja tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä digiopetuksen parissa. Olen saanut ideoita ja kokemusta eri-ikäisten oppilaiden kanssa toimimisesta. Olemme opettaneet kaikki toisiamme ja etsineet yhdessä ratkaisuja milloin teknisiin ongelmiin, milloin opetuksen ja oppimisen uudenlaisiin haasteisiin.

Kouluissa on jaettu opettajien osaamista ja tehty sitä näkyväksi työyhteisössä. Esimerkkinä tästä haluan mainita Takahuhdin koulun pedagogiset kahvilat, joissa opettajat ovat kahvittelun lomassa esitelleet toisilleen, miten ovat käyttäneet erilaisia digioppimisen menetelmiä ja välineitä. Tätä toimintaa on tarkoitus jatkaa ja laajentaa koko koulupolulle.

Kaikkein hienointa on ollut olla mukana tilanteissa, joissa oppilaat ovat jakaneet osaamistaan toisilleen ja opettajille. Hämeenlinnan ITK-konferenssissa innostuin Harri Luttisen ja Antti Sankalan esittelemistä oppilasagenteista, jotka opastavat opettajia ja oppilaita tietotekniikan käytössä. Tällaista toimintaa toivoisin lisää Tampereellekin.

Yhdessä tekeminen on siirtynyt myös verkkoon. Sosiaalinen media on täynnä kanavia, joilla innokkaat kokeilijat jakavat digivinkkejään. Kysyvälle löytyy aina vastaus. Itse sain viime viikolla Facebookissa parissa minuutissa monta hyvää vinkkiä, kun tiedustelin hyvää sarjakuvasovellusta tabletille. #jaajotain – päivät ja avoimet CC-lisensoidut materiaalit ovat esimerkkejä yhteiseksi hyväksi tapahtuvasta työstä ja hyvien käytänteiden jakamisesta. Itse olen saanut tästä hyvää esimerkkiä ja valtavasti ideoita mm. Matleena Laaksolta (www.matleenalaakso.fi).

Digitaitoja opetellessa ja soveltaessa yhteistyötä syntyy kuin varkain. Koskaan en ole vielä joutunut tuskittelemaan, miten johonkin projektiin tai kokeiluun saisi ympättyä vuorovaikutusta ja yhteistä suunnittelua ja tekemistä. Itsekseen puurtaminen ei tunnu edes luontevalta. Kuka hullu tätä yksin tekisi?

 

Uutta opsia kohti –osallisuus ja toimintakulttuuri

Tällä viikolla tapetilla ovat olleet tällä kehittäjäopella käsitteet osallisuus ja toimintakulttuuri. Molemmat isoja juttuja uudessa opsissa. Koulussamme tehtiin muutaman vuoden tauon jälkeen taas kysely johtajuudesta, tarkoituksena tietysti selvittää kuinka johtajuus koulussamme näyttäytyy ja kuinka sitä voitaisiin edelleen kehittää. Tähän kyselyyn liittyi myös kysymyksiä liittyen uuteen opsiin. Kyselyä laadittaessa nousi tarve avata kyselyyn vastaavalle henkilökunnalle eli ohjaajille ja opettajille käsitteet osallisuus ja toimintakulttuuri. Tämän sain minä tehtäväkseni.

Erityisesti ohjaajien kanssa saimme käsitteiden avaamisen jälkeen aiheesta aikaiseksi mukavaa keskustelua. Moni ohjaajista oli huolissaan siitä, että nyt kun oppilaatkin pääsevät osalliseksi kaikkeen mahdolliseen koulun toimintaan niin koska hekin pääsisivät… Ohjaajien työssä ja osallisuudessa lieneekin paljon kirjavuutta johtuen monista eri seikoista. Tärkeää on kuitenkin nyt viimeistään kehittää toimintakulttuuriamme siihen suuntaan, että kaikki koulun aikuiset ja lapset saavat kokea osallisuutta!

Keskustelua herätti myös se, että opsin mukaan erityisesti oppilaille pitäisi antaa paljon mahdollisuuksia osallistua. Pienistä asioista täytyy ainakin näin erityisluokanopettajana aloittaa. Totuus on kuitenkin se, että opettajan johdolla asiat sujuvat helpommin ja turvallisemmin, pysyvä struktuuri on monelle niin tärkeä! Kollegani keräsi bonukseksi tekemääni powerpointtiin esimerkkejä monista hyvistä osallisuuden mahdollisuuksista – pieniä ja helppoja, erityisoppilaillekin mahdollisia, osallisuuden tapoja. Helpottavaa on huomata, että monet niistä jo löytyvätkin arjesta, eivätkä siis ole mitään ylivoimaisia toteuttaa…

Toimintakulttuuri on koulun tapa toimia sisältäen siis kaikki käytänteet ja tavat, jolla koulua pyöritetään arjessa. Toimintakulttuuri on asia, jota uuden opsin tullessa kannattaa erityisesti kehittää. Varmistaa esimerkiksi, että henkilökunnan vahvuudet pääsevät käyttöön ja miettiä tuttujakin asioita uuteen uskoon. Mitä voisimme tehdä toisin, paremmin? Mitä voisimme jo jättää taaksemme, jotta voisimme uusiutua? Yhteistyö lienee keskeistä, uuden opsin äärellä olemme jo niin isojen asioiden kanssa tekemisissä, että ei niiden kanssa kannata yksin lähteä taivaltamaan. Yhdessä haaste on mukava ottaa vastaan, ongelmapaikoissa kaverin tuki ja asioiden jakaminen auttaa ja hyvistäkin jutuista on mukavampi iloita yhdessä!

 

Linkki powerpointtiin  http://urly.fi/BuU

 

Rohkeasti kohta uutta?!

Keväisiä kuulumisia

Aloitin kehittäjäopettajana Sammon koulupolulla elokuussa. Vuosi on ollut erilainen, mitä aiemmat matematiikan lehtorin vuodet. Olen tavannut paljon uusia ihmisiä. Tavattuani teidät kehittäjäopekollegat tunsin kuuluvani heti joukkoonne. Olen saanut teiltä paljon hyviä ideoita työhöni, sekä myös tukea monella tavalla.

Oman työni markkinointi muille opettajille oli aluksi hankalaa, mutta nyttemmin opettajat ovat työllistäneet minua kiitettävästi. Kehittäjäopettajan työni on painottunut pääasiassa alakoulun luokkiin. Alakoulun luokille on helpompi järjestää ohjausta, sillä he voivat hieman muokata viikoittaista aikatauluaan. Yläkoulussa lukujärjestyksen muokkaaminen onkin hieman hankalampaa. Se, että pystyn auttamaan pääasiassa keskiviikkoisin on osoittautunut joissakin tapauksessa hieman hankalaksi. Toisaalta olen joustanut ja työskennellyt myös muinakin päivinä tällä saralla.

Omien taitojen kehittäminen on myös ollut mielekästä. Laakson Matleenan kursseille voisin hakeutua jatkossakin.

Koska olen tietotekniikan opettaja on työni kouluilla ollut kovin tietotekniikkapainotteista. Eipä siinä, se on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Kentällä halutaan kovasti tukea 365-käyttöön. Powerpointin sujuva käyttö sekä excelin yhdistäminen tilastollisiin tutkimuksiin ovat työllistäneet viikkojani. Koska kuuluun myös kaupungin OPS-työryhmään, olen osaltani mukana varsinkin omalla koulullani OPS-työssä. Mielenkiintoista, mutta haasteellista työtä.

Maaliskuussa tuntui vihdoin, että olen päässyt työhöni hyvin sisään. Toivottavasti kehittäjäopettajien työ jatkuu tulevaisuudessakin, sillä tälle työlle tuntuu olevan tilausta kentällä.